1. syyskuuta 2014

LOVELYT SYYSNALLET

Tehtiin pieni seikkailumatka metsään. Sellaiseen metsään, jossa oli paljon pieniä nalleja. Ne ovat halirutistusnalleja, unikavereita, söpöliinejä tai vaikka vauvan ensimmäinen oma pehmolelu. Jokaisella nallella on nimi. Siellä on ainakin Roo, Runski, Miuku, Sameli, Annuli, Ihana ja Timantti. Ja kuten tekemilläni pehmoilla aina, on näilläkin hipeltely- & pesulappunauhat, sillä nallen selkäpuolella on erilaisia nauhanpätkiä, joista vähintäänkin pienet lapset tykkäävät.






Lapsista oli hauskaa asetella nallet puun juurille, kannon koloihin ja mäntyjen oksille. Itse kuvaushetki ei kestänyt kovin kauaa, mutta luulenpa, että tarinoita siitä, miten pehmonallet olisivat metsään voineet päätyä tai millaisiin koteihin olisivat päätyneet, jos olisimme ne sinne jättäneet, voimme varmasti monena iltana miettiä, kun odottelemme yhdessä unta. Parasta taisi kuitenkin olla se, kun annoin luvan ottaa monta nallea syliin ja heittää ne kaikki ilmaan! Hauskinta se oli minustakin!








Pehmoisia nalleja ovat tulossa myyntiin Sisustusbloggaajien kirppis- ja myyjäistapahtumaan Pasilan Veturitalleille 13.9., joten myös sinulla on mahdollisuus saada ihan oma nalle itsellesi! Tapahtumassa myymässä kanssani on myös monta muuta kivaa bloggaria ja heillä ihania tuotteita ja kirppistavaraa, että suosittelen kyllä ehdottamasti piipahtamaan paikalla ajan kanssa! Tervetuloa!

(kuvat otti rakas ystäväni Kaisa)


31. elokuuta 2014

MELKEIN VAIN SININEN PAITA


Ostin pojalle sinisen, perusteepaidan taskulla. Sain heti toiveen, että siihen voisi kyllä tehdä naaman. Kysyin, että mikä naama olis kiva ja sain vastaukseksi, että leijona tietysti! Se siis siihen maalattiin. Siskon toiveesta myös viikset ja itse halusin vielä rusetin. Aikas kiva paita!




19. elokuuta 2014

++





Se on mukava ja ihana tunne, kun ei malta lopettaa käsitöiden tekemistä, istuu myöhään iltaan asti katsellen vaikka hyvää tv-sarjaa ja antaa virkkuukoukun huruutella eteenpäin kuin itsestään. Aamulla herättyään huomaa, että ohhoh, noinko paljon niitä jo onkin, noinko paljon sain aikaan ennenkuin silmät lupsahtivat kiinni. Mulle kävi nyt niin. Ja annoin palojen huruutella neulan avulla kiinni toisiinsakin kuin itsestään, vaikka se on ehkä se vastenmielisin vaihe, yhteen pötköön kaikki yhteen vaan. Niin se vaan valmistui. Pieni, virkattu vauvanpeitto vaunuihin. En ole varma tarvitseeko sitä, mutta eihän se olekaan se pääasia juuri nyt, vaan just nyt tärkeää oli se, ne hetket, kun peittoa tein. Omissa ajatuksissani, tv-sarjan juonikuvioihin uppoutuminen, omat hetket sohvalla virkatessa, tulevan miettiminen, ajatuksissa vaeltelu, vatsassa mylläävän vauvan kuulostelu kesken virkkuun... Ei aina tärkein ole se lopputulos, voi riittää se tekeminenkin.


ps. Isomman +++-peiton löydät täältä.

16. elokuuta 2014

VILLATAKKI VAUVALLE


Toisinaan elämä tuo eteen asioita, joita ei olisi osannut odottaa tai se yllättää niillä asioilla, joita on jollain tavalla joskus toivonut. Itse muistan sanoneeni tytön ollessa kolme, että olisi ihanaa olla kotona, kun hän aloittaa koulun. Ja niin se elämä vei siihen suuntaan, ei ihan niin miten kuvitteli, mutta aivan hyvällä tavalla, oikealla tavalla juuri nyt, ja täällä minä olen kotona ja jännäämässä ekaluokkalaisen iloja ja riemuja koulunsa aloittamisesta. Se on mukavaa ja mahtavaa on sekin, että nyt syksyllä pieni perheemme kasvaa ja meille tulee vauva.

Nappasin pohjoisen kesälomareissulle langat mukaan ja siinä mummulan nojatuolissa valoisina kesäiltoina neuloa hurautin pienen villatakin. Paksulla langalla, vitosen puikoilla ja rakkaudella neuloen. Enää nepparit nappien alle ja se on valmis. Toisen villatakin voisin tehdä vähän ohuemmasta langasta ja suunnitella kuviot etukäteen. Tämä takki oli sellainen katotaan mitä kädet neuloo -takki. Hieno siitä silti tuli! Rakkaustakki ihmisille, jota emme ole vielä tavanneet, mutta jota isosisko sanoo suojelevansa niin paljon kuin vaan voi ja jolle tuleva isoveli kertoo lällykielellään autojuttuja ja tarinoita millainen poika on ja joka on saanut vatsani kautta jo hirvittävän määrän suukkoja ja halauksia!



13. elokuuta 2014

KILPA-AUTOTAKKI JA PIHALEIKIT









Meijän perheessä on koululainen! Ekan päivän jälkeen hän sanoi, että ei malta odottaa, että pääsee taas kouluun, tänään tuntemukset olivat kuulema muuttuneet, vaikka kivaa olikin. Toisen koulupäivän jälkeen päätettiin keksiä jotain ihan muuta tekemistä illaksi, kun läksyjäkään ei tullut ja keksittiin, että nyt piirretään pihalle peli, ja ihan joku muu kuin ruutuhyppely. Piirtelin suunnitelmia peleihin jo kotona ja sitten tuli idea! Saatiin nimittäin kiva *vaatepaketti Name Itiltä ja poika ihastui aivan korviaan myöten tuohon kilpa-autotakkiin, niinkuin itse takin nimesi ja jonka on pukenut päälleen joka päivä. Siitä intoutuneena tehtiin kilpa-autorata. Tällä kertaa juoksivat kilpaa, mutta aivan hyvin vois leikkiä autoillakin siinä. Tai ottaa vaikka leikkimopot ja huruuttella niillä. Nyt oli kuitenkin melkoisen hyvät juoksut. Toista peliä pelattiin aivan kuten Väriä, eli tietyn verran palluroita sai mennä eteenpäin, jos päällä oli määrättyä väriä. Jos joutui pääkalloon, ei seuraavalla kierroksella saanut liikkua, sydämessä piti lähetellä lentosuukkoja ja poikasen piirtämässä hahmossa räpsytellä silmiä. Hauskat säännöt. Saas nähdä sataako yöllä vettä, pelataanko huomennakin vai keksitäänkö aivan jotain uutta!


* Lasten vaatteet lakkia lukuunottamatta on blogin kautta saatu, Name Itin kanssa toteutettu yhteistyö. 


9. elokuuta 2014

PIKKUINEN PLUSSAPEITTO



Maalla maisemien ihastelun, lämmöstä nauttimisen ja lepäilyn ja köllöttelyn ohessa virkkailin muutaman isöäidinneliön. Tein laskelmia ja vauvanpeittoon ei kokonaisuudessakaan tarvitse ruutuja paljon, joten tekeminen on kivaa, kun tietää, että mikäli vaan lepää ja katselee paljon elokuvia, tulee nopeasti valmista. Tuo virkkaus on hassu juttu, sillä sanon aina etten osaa virkata. No, se on puolitotuus, osaan kyllä nuo neliöt, en tosin tiedä teenkö ne aivan ohjeiden mukaan, mutta oman ohjeeni mukaan ainakin. Ja olen toki virkannut joskus ihan vanttuutkin ja yrittänyt aloittaa mattoa, mutta kun äiti näki sen teoksen alun, totesi vain, että annappa minä teen. Mutta nuo neliöt ovat sopivan yksinkertaisia tehdä katsomatta työtä juuri ollenkaan, joten sopii mulle. Ja nimenomaan yksväriset, niistä monivärisistä en niin välitä. Hailakan keltaisia ja harmaita elokuvia katsellessa peitto varmasti valmistuu pian. Nyt pyykit kuivumaan, päiväunet ja illaksi nauttimaan ystävien ja ihanan musiikkifestivaalin tunnelmasta, morjens!

6. elokuuta 2014

IHANASSA KESÄMEKOSSA




Tultiin viettämään kesäpäiviä ystävän kesähuvilalle aivan ihaniin maisemiin. Lapset heittivät samantien vaatteet pois ja ovat juoksennelleet vesisuihkun alla ja kiljuakikattaneet. Itse lähinnä köllin piknikkipeitolla ja ihastelin puutarhaa ja makustelin sen makoisia makuja, vattuja, kolmen sorttisia viinimarjoja, karviaisia...

Iltapalaksi tietysti söimme raikasta salaattia ja makkaraa. Tietysti. Noita perinteisiä kesäruokiahan sitä sitten taas kaipaillaan pitkin talvea. Tää helle on aivan mahtavaa ja se, että se tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan ja ettei tarvitse pukeutua kuin kevyesti ja etsiä se varjoisin ja tuulenvireisin paikka. Ja eikös oo mulla ihana hellemekko? No on! Oikein sopiva hellepäivien mekko yhtälailla kuin että sopisi juhliinkin. Eli täydellinen salaatintarjoilumekko kesäpäivän riisumille lapsille ja aikuisille. Ja arvatkaas, se on myös imetysmekko, siinä on sellaiset kätevät salaiset luukut maitobaareilua varten. Kivaa, että yks kesän lempimekoistani ei jää pullean vatsan jälkeen käyttämättömäksi, vaan voin huidella kaikki juhlat pitkin talvea tuolla samalla vaikka, jos sille tuntuu. Aiemmissa raskauksissa olen pukeutunut pääasiassa samoihin vaatteisiin kuin muulloinkin, mutta on kyllä luksusta laittaa tässä olotilassa päälleen vaate, joka oikeasti istuu.

Huomenna kyllä istahdan taas piknikkipeiton reunalle ja otan virkkuukoukun ja villalangat esiin, ajattelin nimittäin tehdän plussapeiton minikoossa vauvalle. Ihania hellepäiviä kaikille!


*Mekko on blogin kautta saatu, Mamaliciouksen kanssa toteutettu yhteistyö. 
Tätä sinistä mekkoa ja edellispostauksen vieläkin ihanampaa musta-valkoista 
tunikaa löytyy myös valikoiduista Name It -liikkeistä. 

3. elokuuta 2014

SYDÄMIÄ POSTIKORTTEIHIN





Istahdin yhtenä kesäpäivänä hetkeksi puistoon kera kummipoikani ja äitinsä. Mukana mulla oli Tukholmasta ostamani söpö postikortti, johon kirjailin ristipistoin sydämen. Tykkään noista korteista tosi paljon jo siksikin, että niissä on valokuvaan lisätty piirrettyä kuvaa ja vielä kun siihen päälle lisäsi tuon kirjailun, oli lopputulos tositosi kiva. Ehkä niihin muihin kortteihin kirjailen vielä jotain enemmän, sanoja, lauseita tai oikein kunnon kuvia.

*Mekko on blogin kautta saatu, Mamaliciouksen kanssa toteutettu yhteistyö.

21. heinäkuuta 2014

PYYKKIPÄIVÄ











Jokakesäiseen tapaan tänään taas pidettiin pesupäivä pehmoille. Nämä tyypit tosin olivat olleet varastossa koko pitkän talven, mutta varmasti juuri siitä syystä jälleennäkeminen lasten kanssa ja hillitön pesuoperaatio oli niin mieluisa. Jokaista pehmoa oli kuulema ollut ikävä... Veikkaan, ettei montaakaan oltu edes muistettu. Nyt tosin ensimmäistä kertaa tyttö totesi, että on todella iloinen, että meillä on niin paljon äidin tekemiä pehmoja ja että ne ovat ne arvokkaimmat.

Muistatteko muuten noista pehmoista monta? Aika moni on vuosien saatossa esitelty täällä blogissa. Ihanaa, että ovat meillä tallessa ja saavat arvostusta. Olen iloinen.

14. heinäkuuta 2014

KANGASAJATUKSISTA SE SITTEN LÄHTI

Oon tässä muutaman kuukauden muhinut ajatusta uudesta päiväpeitosta, vaikka tuo vanhakin on ihan kiva, mutta se passasi edelliseen kotiin silti paremmin. Jos teen uuden päiväpeiton, tarvitsen tietysti (!) myös uuden torkkupeiton, koska sänky ja sohva ja torkkuilu tapahtuu samassa tilassa. Vanha torkkupeitto on enemmän kuin ihana, mutta uusihan voisi olla vieläkin ihanampi. Ja uudet peitothan luonnollisesti tarvivat uudet tyynyt, mutta se olis noiden isompien töiden jälkeen pikkujuttu! No, olen jo päässyt siihen vaiheeseen, että kankaita projektiin on valittu. Langatkin ajattelin käydä sillä silmällä läpi, raa'asti purkaa keskeneräisyydetkin, jos sille näyttää. Mukavaa on, kun pää täyttyy ideoista ja jos ne ovat riittävän ihania, ne myös valmistuvat.