22. helmikuuta 2015

TOUKKA SEIKKAILEE



Tyttäreni kävi kummitätinsä kanssa museossa eräänä sunnuntaina muutama viikko sitten. Matkalla kotiin hän oli löytänyt taskuunsa unohtuneen toukka-petshopin ja keksinyt, että ottaa kuvia, joissa toukka seikkailee eri paikoissa. Ja niin hän oli koko matkan Espoon Emmasta kotiin kuvannut puhelimellaan. Olin aivan äimänä, kun kuulin kuvista, sillä olin itse suunnitellut tekeväni samantapaisen jutun lapsille yllätyksenä, kuvaten heidän rakkaita pehmojaan hassuissa paikoissa. Enkä ollut lapsille ajatuksestani vielä kertonut. 

Ehdotin tytölle, haluaisiko hän, että kuvista tehtäisiin kirja. Ja vastauksen saattaa arvata, no tietysti tykkäis! Ladattiin valokuvafirman aplikaatio litskalle (litskatietska =  littana tietokone = ipad)  ja hän itse sai sijoittaa kuvat sivuille ja kirjoittaa tekstin. Voi tuota onnenpäivää, kun ensimmäinen aivan oma kirja tupsahti postiluukusta! 

Oon selvästikin paljon parempi tuottamaan toisille pienten haaveiden täyttymyksiä, kuin itse toteuttamaan omiani. Pikkuhiljaa kohti niitäkin. 

Tämä kirja on ihan ihana ja mahtava muisto ekaluokkalaisen elämästä. Toukka seikkailee, 2015.




21. helmikuuta 2015

PISARAPÖKSYPUPUHKO




Olen nyt monena iltana tehnyt noita pupuja, koittanut vähän parantaa kaavaa. Pikkuisin muutoksin se on kohta jo tosi hyvä. Lapset ovat olleet pupuhkoista innoissaan. Kuvasimme pupujen seikkailuista jo yhden kaksikymmenkuvaisen kuvasarjan kävelyretkellä, semmoisen, josta voisi tehdä vaikka kirjan. Yhden toisen kirjan esittelenkin teille tässä, kunhan saan kirjailijan haastatteluun. 

Eikös oo muuten aika ihana poikien lisäksi tuo heidän allaan oleva makuupussi? Se on äitiyspakkauksen pussi vuodelta 1995. Näyttää kivan freesiltä taas näin kahdenkymmenen vuoden jälkeen. 

Rauhaisat ja auringonkeltaiset lauantaiterveiset kaikille!


18. helmikuuta 2015

KELTAINEN HÄN


Leikkasin tyhjästä puuropaketista kaavat ja piirsin. Leikkasin kankaatkin ja kokeilin. Lopputuloksena jämy, pitkäkakaulainen pupuhko, jolla ei ole häntää. Koskaan ei voi tietää mitä seuraavaksti tulee. Ei ees puputehtaassa.

Heti tuli lisätilauksia. Velipoijille kans.






14. helmikuuta 2015

SINÄ OLET YSTÄVÄ


Mietin joulusta asti, että tänä vuonna lähetän sitten ison kasan ystävänpäiväkortteja, mutta yhtäkkiä olikin tämä päivä, kun se on jo myöhäistä ja kortit olivat lähettämättä (ja osa tekemättäkin). Mulla on aina ollut paljon ystäviä, on niitä ala-asteelta asti olleita ja matkan varrelta mukaan hypänneitä (tai minä heidän kyytiinsä) ja monista eri yhteyksistä. Taidan olla semmosta eläväistä ihmissorttia, joka ystävystyy helposti. Olen ainakin onnekas, oikea onnennainen, sillä niin ihanien ihmisten ympäröimä olen! Haluan omistaa nämä ystävänpäivävalokuvat kaikille armaille, rakkaille ystävilleni! Tähän haluttaisi kirjoittaa kivoja juttuja, joita olen ystävieni kanssa tehnyt ja kokenut, vetäistä oikein kunnon muistelot, mutta en sitä tee, sillä haluaisin kuulla niitä teiltä. Jonkun hauskan tai ihanan muistelon. Ystävänpäivän kunniaksi pidetään kuulkaas myös pieni arvonta. Palkintona lupaan kahdelle onnekkaalle setin näitä ystävänpäiväkuvakortteja. Aikaa osallistua on ensi viikon sunnuntaihin, 22.2. saakka. Kortit voi sitten lähettää omille armailleen ihan milloin tahansa, koska oikeastihan ystävänpäivä on jokaikinen päivä. <3



Rakkaita terveisiä ainakin sille kenen kanssa karkit on dyndejä, sille jonka kanssa soitetaan puhelut aina lempikeikalta toisillemme, vaikka tietäisi, että toinen jo nukkuu ja sille joka opetti mut avantouimaan!  ❤ 

Ihanaa ystävänpäivää!



6. helmikuuta 2015

MINIRYIJY



En aloittanut neuletakkia kovin pitkälle, kun jo seuraava työ tuli eteen. Illalla mieli oli vähän alakulossa ja pläräilin ihania elokuvia (kiitos kaikille vinkkaajille Instagramin puolella!), mutten oikein tiennyt mistä aloittaa. Onneksi armas kälyni laittoi kuvaviestin tekeillä olevasta miniryijystä. Olin pari tuntia aiemmin miettinyt jo tuollaiselle paikankin olohuoneesta ja tsidii, kuva ja innostus tulivat kuin taikaiskusta! Laitoin tietokoneen kiinni, iskelmäradion päälle ja aloin tehdä (toki ensin lasten kangaspuut olivat hukassa, mutta nekin löysin sattumalta, kun testasin tykkäiskö vauva kölliä pinnasängyssään, ja koska tykkäsikin, satuin avaamaan juuri sen kaapin oven, jossa kangaspuut olivat, ja jota ovea en olisi muuten kyllä avannut) omaa ryijyäni. Kangaspuissa oli valmiina puoliksi tehty työ, josta purin kaiken muun paitsi hopeiset loimilangat. Sen jälkeen aloin vain hommiin, ilman yhtikäs minkäänlaista suunnitelmaa. Tajusin vasta viimeisen parin sentin aikana avata sen tietokoneen uudelleen, ja katsahtaa Pinterestistä vastaavia. Kun kello löi kolme, kömmin sänkyyn ja jätin keittiöön odottamaan aamua valmiin, söpön miniryijyni.

Seuraavaksi tahtoisinkin tietää miten loimilangat on järkevin laittaa noihin lastenkangaspuihin vai pitäiskö itellä hakata vaneriin oma pohja vai kenties joku muu systeemi... Ottaa enemmän lankoja ja kokeilla erilaisempia, hulluja tekstuureita. Ja miten tehdä päättelyt? Tai ehkä mää neulon välissä.




5. helmikuuta 2015

NIIN IHANAT VÄRIT ETTÄ

Olimme pohjoisessa käymässä pari viikkoa sitten ja oli ihan hirmukova pakkanen tuolloin. En ollut muistanutkaan miltä se tuntuu, koska Oulun pakkanen tuntuu mielestäni erille kuin Helsingin. No, pakkasesta huolimatta halusin käydä tarkistamassa paikallisen Lankamaailman, vaikka autokin piti jättää parkkiin parkkihallin ylimpään kerrokseen. Vauva alkoi itkeä kaupassa ollessamme ja äkkiä nappasin, samalla puhelimessa puhuen, nuo Maijat mukaani. Kauppareissun jälkeen unohdin langat samantien kassiini, sillä olihan tuossa tuo väliprojekti, mutta tänään kuulaassa helmikuun valossa läväytin langat esille ja ooh, ne ovat ihanat. Taidan tehdä tytölle neuletakin (koska ne aiemmat aloitukset olen purkanut) tai ainakin kokeilla, millaista olis tulossa. Ainahan voi päätyä uuteen kaulahuiviin, jos muu ei tunnu mielekkäältä, hah!






2. helmikuuta 2015

RAITAHUIVI



Löysin alennusmyynnistä pari viikkoa sitten vahingossa ihanan takin. Jalkani veivät minut perjantaina vahingossa, aivan huomaamattani (ajatella!) lankakauppaan ostamaan langat huiviin, joka sopii tuohon takkiin. Takkiin, joka jäi pois matkatavaroistamme (oltiin ostohetkellä toisella puolella maata), mutta tätä kirjoittaessani puhelin juuri piippasi, että lähikauppaan on saapunut paketti. Tiedän, että siellä se takki on! Eli siis takkiin, jonka kanssa en voinut mallailla oikeita sävyjä, että passaako huivi sitten sen kanssa varmasti. No, kolmen päivän ja kahden myöhään valvotun talviyön neulomistyö on valmis ja uskon, että ehkä se sen takin kans näyttää ihan kivalle. Oli tosi mukava neuloa ihan vaan yhtä väriä kerrallaan, en kyllästynyt matkan varrella, vaikka koko huivi on lähes kaksi metriä 3 oikein 3 nurin -neuletta. Lankoina ovat Dropsin Andes (65% villaa ja 35% alpakkaa) valkoisena, beigenä ja tummansinisenä, sekä Novitan Usva (75% villaa ja 25% polyamidia) liukuvärjättynä roosana kaksinkerroin neulottuna. Nyt kipaistaan sinne lähikauppaan moikku!




1. helmikuuta 2015

TURTLESNALLE

Pienten, tarhaikäisten lasten vanhemmat tietävät, että joskus saattaa käydä niin, että se lapsen saama synttärikutsu kaverin juhliin unohtuu lokeroon ja juhlat menevät sivusuun tai vähintääkin se lahja unohtuu hankkia jokaisella kauppareissulla. Niin kävi mullakin, ja illalla jopa käytiin vauvan kanssa kävelyllä läheisessä pikkukauppakeskuksessa katsomassa, jos löytyisi jotain, mutta ei, ei mua huvittanut ostaa sattumanvaraista lego-pakettia tai värityskirjaa. Siispä hain itselleni noutoruokaa, jottei reissu ihan hukkaan menis ja otin lahjavarastokaapista valmiin, tekemäni pehmon (siellä ei oo muita lahjoja ku nuita, heh) ja tuunasin sitä vähän. Lahjansaaja kuulema tykkää turtleseista, joten tein nallelle huivin ja kirjoitin nimilappuun vähän speksejä. Toivottavasti lahjasta tykättäis, ainakin meistä siitä tuli hauska!




Kortin teki poika itse ja oli löytänyt sille keittiönpöydältä myös kuoren, aukirevityn ikkunakuoren, jonka on suloisesti teippannut kiinni. Niin liikkis!



28. tammikuuta 2015

ISOSISKON + PIKKUISIMMAN VELIPOJAN







Uudet villasukat nimittäin! Pehmeästä, eikä varmasti kutittavasta merinovillalangasta. Isosiskolle noin kokoa 30 ja pikkuveljelle ehkä semmonen koko 15. Neulematkalla puikotkin vääntyivät lopullisesti niin, ettei niistä enää suoriksi ole, mutta ei se haittaa ja langanpätkäkasasta tuli suuri ja hieno. Tässä ovat tämän talven villasukat. Kiitos villasukkainto!






PS. Blogini täytti toissapäivänä 8 (kahdeksan!) vuotta! Aika vau!


17. tammikuuta 2015

VUODEN ENSIMMÄINEN SUKKAPARI




Mulla on selvästikin sellainen elämänrytmi, että näinä pakkaskuukausina teen villasukat itselleni. En saa koskaan vanhoja sukkia puhki, ehkä pesussa vähän huovutan, mutta jokatalvinen juttu nuo pitkävartiset kirjoneulesukat näköjään ovat. Tänä vuonna pysyin kaulahuivin kanssa samoissa kuvioissa. Värit ovat erit, koska jämälangoista tein nämäkin. On mukavaa, kun lankalaatikko menee pian jo ihan sievästi soljuen kiinni.

Silmukoita oli nelosen puikoille alussa 50, nilkan kohdalla kavensin kaksi silmukkaa pois ja loppusukat teinkin sillä silmukkamäärällä. Kantapään tein tiimalasityyliin, se on ehkä tän hetkinen suosikkini. Sukkia tehdessä katselin suomalaista sairaalasarjaa, istuin yksikseni keittiössä lasten nukahdettua, kuuntelin musiikkia josta tuli mieleen tosi mukavia muistoja ja ihana ihminen, haaveilin siitä, että joskus olen sellaisella matkalla, missä isoin ongelma on, että uisko meressä vai uima-altaassa.