18. lokakuuta 2014

19 TUNTIA MYÖHEMMIN




Olen viimeisten viikkojen aikana valvonut joka yö parikin tuntia saamatta unta, ja silloin on päässä pyörineet joko huolet tai sitten olen koittanut miettiä kauniita ja ihania asioita. Toissayönä keksin, millaisen kaulahuivin haluan. Se oli sellainen ihanien asioiden pohdinta. No, ison, paksun, muhkean, kuviollisen huivin ja väritkin keksin. Joten eilisen ohjelmani oli lankakaupoilla käynti. Valitsin langaksi Hjertegarnin Limaa, 100% villaa, koska siinä paksuus on sopiva (vitosen puikot) ja värikartassa sopivat värit. Lisäksi löysin mintunvihreää Novitan Woolia, joka sopii Liman seuraan kaksinkertaisena oikein hyvin. Teen huivin putkena pyöröpuikoilla, joten sitä muhkeutta sitten riittää! Ja sittenpäs vain istahdin television ääreen, aloin neulomaan, välillä vähän piirsin ruutupaperille, mutta neuloin silti eri tavalla ja ihastelin, kuinka huikea Vesalan Paula on. 

Tänään, kun kello on 16.08, huivia on tehty noin 30 senttiä, enää siis suunnilleen 120cm jäljellä ja pitäis keksiä, mitä sitä seuraavaksi katsois ja millaisia kuvioita tekis. Taidan hakea keittiöstä vähän suklaata ja limonaatia, satsumia ja karjalanpiirakoita ja jatkaa hommia. 

Kuullaan! 


12. lokakuuta 2014

KYLLÄHÄN MÄÄ JONKIN SORTIN PEHMOKUNINGATAR OON

Tuo mun seitsenvuotias tokaisi tässä taannoin, että on sitä mieltä, että kyllä äidin tekemät pehmot ovat niitä kaikista arvokkaimpia. Olin iloinen, koska näköjään aika hyvinhän mää oon lapsiani koittanut siihen opettaa, että käsintehtyä arvostettaisiin. Enkä ole perheen ainoa käsillätekijä, on villasukkaneulojia, matonvirkkaajia, kitaranrakentajia ja koruntekijöitä. En oo kyllä koskaan epäillytkään, etteivätkö arvostais, mutta muistan kertoja, että änkkäripehmo tai joku muu isosilmäinen kaupan pehmolelu on ollut se armain. Eikä siinä mitään, tietysti saa ollakin, mutta kovasti lämmittävät tuollaiset sanat.

Pyysin lapsia järjestämään pehmot sängylle ihanasti ja kerroin samalla omasta lapsuusleikistäni, kun usein leikin orpokotileikkiä, jossa asettelin kaikki pehmot ja nuket sängylle ja kirjoitin listan minkä nimisiä hahmot ovat. Siinä yhdistyi kaksi leikkien lempijuttuani, nätisti asettelu ja nimien keksiminen. Lempipehmojani taisivat olla kaikki pehmeät, karheakarvaiset nallet eivät olleet mieleeni. Äitini teki meille ainakin muutaman käsinuken, joilla oli hienot kikkarat hiukset, puretusta neuleesta tehty tietysti. Ja yhden äidin tekemän nuken sain eräänä jouluna ja sinne sisään oli jäänyt punaisia ompelulankoja, en oikein tiedä olivatko tarkoituksella, mutta ne olivat mahtavat, ihan oikeita verisuonia nukella! Olen itsekin pitäytynyt aina tavassa, että ompelulangat saavat olla minkä tahansa värisiä, tästä syystä johtuen. Ei haittaa, jos vähän kuultaa kankaan läpi.

Melkoisen monta pehmohahmoa olen kyllä lapsilleni tehnyt ja näkyypä tuolla ihanan monta tytönkin tekemää jo seassa, sekä yksi tytön kummitädin virkkaama pupu. Kaikilla on omanlaisensa tarina kerrottavaan ja aikas moni on vähän väsähtänyt, on sen verran paljon noita nukkusilmiä. On monta valmiskaavalla tehtyä, kirjojen inspiroimaa, matkoilla mukana ollutta ja vaatteisiin mätsäämään tehtyä. Omat suosikkini ovat pehmokitarat, kelta-valkoinen mittanauhanorsu sekä herra X.







Kuvasin tyttöni hänen yhden lempipehmonsa kanssa ja alemmassa kuvassa olen itse joskus 80-luvun puolivälissä. Vasta tätä postausta kirjoittaessa huomasin, kuinka ollaankaan kuvissa kuin äiti ja tytär, niinkuin ollaankin. Värimaailmatkin ovat samankaltaiset. Ja hassua myös se, että mun kuvan sängyssä oleva tyynyliina on juuri nyt tyttöni sängyssä. Ikeasta 4-vuotiaalle Tiinalle ostettu Maija Maitoparta -tyynyliina, joka on kyllä jo erittäin hiuti, mutta äärimmäisen rakas myös tytölleni.



Päädyin pohtimaan ja muistelemaan näitä pehmojuttuja alunalkaen siksi, kun tuo pehmolelukuva lapsuudestani pölähti jostain valokuvalaatikosta vastaan. Ja sitten sattumalta Lambi, tuo entistäkin pehmeämpien vessapapereiden ja söpöjen pikkulampaiden brändi haastoi minut kertomaan pehmolelumuistojani. Ne muistot saivat minut kertomaan lisää tarinoita ja nyt minä teen saman, eli haastan mukaan ystäväni Tarun sekä myös sinut kertomaan, mikä oli pienenä lempipehmosi ja miksi? Oliko se itsetehty vai kaupasta ostettu? Kun kuvan (ja kertomuksen) jakaa joko blogissa, Lambin facebookissa tai Instagramissa ja muistaa laittaa häshtäkin #pehmeäkuinlambi (täällä säännöt), on mukana arvonnassa, josta voi voittaa pehmeitä palkintoja. Ja jos kertakaikkisen pehmoiseksi ryhtyy, niin oman Lambi-indeksinsä voi laskea täällä.

Terveisin, persikanpehmeä pehmokuningatar, joka taitaa alkaa nyt suunnittelemaan tulevaisuuden pehmeitä asioita. Ihanaa, pehmoista päivää kaikille!

* Lambin kanssa toteutettu kaupallinen yhteistyö

30. syyskuuta 2014

YKSBEE


Tehtiin yllätys tyttären luokalle eilen. Keksittiin, että 1B-pehmohan voisi olla hauska. Itseasiassa eihän siihen sitten mitään muuta tarvittukaan, kuin hassu idea, vallaton into ja kepeä toteutus. Piirrettiin hahmo yhdessä paperille, otettiin kankaat, ommeltiin ja minä kirjoin illalla lasten mentyä nukkumaan hahmolle kasvot. Vähän kyllä jännitti mennä aamulla opettajan luo, että meillä olis teille tämmöinen, toivottavasti ei haittaa. Onneksi vastaanotto oli iloinen. Ja sillä ei niin väliä mihin se siellä luokassa päätyy, vaikka veikkaan, että meidän ajatuksemme oli ehkä sama kuin opettajallakin. Että se olis semmoinen viikonloppuvieraileva pehmo jokaisen luokkalaisen luona. Se on minusta tosi kiva juttu ja olis ollu omassakin lapsuudessa kovin mukavaa semmoinen. Onneksi nykyään tekevät niin, ainakin omien lasteni päiväkodeissa ja koulussakin.

Semmoinen yksi päivän ilahdutus tänään. Toisen toteutan ihan kohta, aion nimittäin viedä lapset yllärinä elokuviin!

Kivaa tiistaita kaikille! Moikku!



27. syyskuuta 2014

KÖLLÖTTELYPEITTO











Tainno ehkei tarvitse sanoa, että vihdoin, koska aloitin tekemisen viikko sitten lauantaina. Tätä oli vaan tosi kiva tehdä ja olen tehnyt aina köllimispeitot omille lapsilleni (okei, useammankin) ja veljen lapsille, niin tietysti tein nytkin.

Mulla oli tilkkujen leikkaamisessa apuna ihana kälyni, yhteisvoimin saatiin ajateltua mitat ja määrät ja hurruuteltua leikkurilla tilkut. Kankaat ovat kaikki tätä varten hankittuja, ja ihania ovatkin. Letti- ja eläinkangas ovat Vimman,  hauska jättiströsselikangas on aivan uutta Kaunisteelta, värikäs kangas on Ikean pussilakanasta leikattu ja harmaa kangas pellavaa. Mukana on trikoota, collegea, pellavaa ja ohkasempaa puuvillaa (siksi tuo Ikean pussilakana paloina, eikä metritavarana lähes vastaavaa, koska se on paljon paksumpaa) eli ei ihan perinteisimpiä tilkkutyökankaita, mutta ei aina tarvitsekaan. Väliin laitoin ihan valmista peittoa ja takapuolella on valkoista lakanakangasta.

Peittoon on kirjailtu lasten eläinhahmoja molempien piirustusten pohjalta, pieniä viestejä minulta ja tyttären valitsema hauska loru Yökyöpelit/Allakka Pullakka -kirjasta. Oikeastaan tämä on siis aivan perinteinen minun tekemäni peitto kirjailuineen, viesteineen ja värikkäine tilkkuineen. Semmonen, että ei oo toista samanlaista. Eiköhän köllöttelijäkin tykkää.



24. syyskuuta 2014

RAKASTUIN EILEN


Nimittäin tyttäreni piirustuksiin. Siinä se vaan piirteli ja kun vilkaisin kuvaa, olin myyty. Ihan älyttömän hienoja kulmikkaita eläinhahmoja limittäin, päällekkäin ja tälleen aika taiteellisesti, niinkuin hän itse asian totesi.



Sain luvan kirjoa kankaalle kuvista pari ja tietty toteutin, kun kerran luvankin sain. Ihanat tiikeri ja flamingo ja rakastunut nainen!

23. syyskuuta 2014

PUPU JA KÄRPÄNEN ULKOILEE

Kauppareissusta tulee paljon hauskempi, kun sille keksii muunkin tarkoituksen, kuin niiden maitojen ja hedelmien ostamisen ja kotiin raahaamisen. Me otettiin kärpäspehmo ja lempipupu mukaan ja lähdettiin seikkailuretkelle kauppaan.

Tyttö vasta aivan lähiaikoina hoksasi tuosta kärpäspehmosta, että olen tehnyt sen yhden lastenlaulukirjan kannessa olevan kärpäsen pohjalta. Hän niin paljon silloin tykkäsi siitä kuvasta, ollessaan ehkä yksivuotias, että tein hahmon. Hauska huomio vuosien jälkeen. Testatiin samalla reissulla Name Itiltä saamamme ulkovaatteet ja hyvin toimivat, ulkona oli kuin olikin yhtäkkiä ihan älyttömän kylmä verrattuna viime päiviin ja kova tuuli. Tuo ihana kälyn tytölle tekemä pääpantakin oli liian vähän. Tässä on varmaan alettava pipojen neulomishommiin pikkuhiljaa. Ulkovaatteisiin sopivat voisivat olla kivat, vaikka mustat (pikkuisilla kirjoneuleosioilla), joissa olis neonpunaiset ja farkunsininen tupsut, koska molemmat tykkäävät takkiensa väreistä. 
  









Ja antikvariaatista haettiin samalla taskukirjat, niitä meillä luetaan ja paljon. Pikkuvelikin lähes yhtä innokkaana kuin siskonsa, vaikkei ihan oikeasti osaakaan vielä lukea. Ja minä yritän parhaani mukaan vastata nippelitietokysymyksiin liittyen Ankkalinnaan.


* Lasten ulkovaatteet lukuunottamatta on blogin kautta saatu, Name Itin kanssa toteutettu yhteistyö. 

21. syyskuuta 2014

VOI MIKÄ VIIKONLOPPU!

Voi kuulkaa, olipa ihana viikonloppu! Me melkein viiden lapsen kaksi äitiä otimme rennosti. Olimme vain, emme jaksaneet tehdä paljon ruokaa vaan mentiin helpon kautta herkutellen, valvottiin pitkään, silleen, että aina hyvääyötän jälkeen tuli mieleen joku juttu ja valvominen jatkui, makoiltiin aamulla pitkään ennenkuin jaksettiin nousta, syötiin hulppeat aamupalat ja juteltiin, juoruttiin ja tehtiin mitä huvittaa. Eilen kiertelimme päivän kaupungilla ja kävimme elokuvissa ja tänään touhuttiin. Meillä on aina, kun nähdään, aikomus tehdä jotain käsitöitä, koska molemmat teemme niitä muutenkin paljon, mutta välimatkan takia olemme hyvin harvoin yhdessä. No, aina nähdessämme emme ehdi, kun seurassa on niin paljon vilinää ja hulinaa. Eilen yömyöhään asti ehdittiin ja aamulla jatkettiin. Vitsit miten ihana sunnuntai! Kuvat kertovat kaiken. 










Synttärikutsut leikattu, kirjoitettu, maalattu ja ommeltu. Naamalautasten tussaus posliinitusseilla. Vauvan köllöttelypeiton tilkkujen suunnittelu, mittailu, leikkaus, mallailu, ompelu ja saumojen aukisilitys. Ystävän tekemät ihanat pääpannat syysviimoihin ja hienot timanttihimmelit paperipilleistä. Pohdintaa siitä, miten luova prosessi yleensä melko usein menee. Ja vielä toinen ystävä iltapäivällä kylään kera prinsessaleivosten ja teekupposten.

Voi että! <3


17. syyskuuta 2014

LÖYTÖ KAAPPIEN UUMENISTA



Vauva tarvitsee makuupussin vaunuihin. En ottanut äitiyspakkausta, eikä se pakkauksen makuupussin malli ole ollut oikein mieleenikään (molemmille lapsille olen päällystänyt sen mieluisaksi, mutta se on jäänyt silti lähes käyttämättä), ja olen aiemminkin tehnyt makuupussit itse. Kaappeja kolutessani vastaan tuli tämä vanha pussi, jonka tein pojalle. En muista miksei pussia kai ihan hirveästi käytetty, oliskohan meillä ollut käytössä joku toinenkin, mutta nyt tämä makuupussi tuli kuin tilauksesta. Se oli (hups!) jäänyt vähän kesken tai sitten olin päättänyt tehdä reiät turvavöille (turvaistuimeen tai rattaisiin) myöhemmin. En muista yhtään. No mutta, tein viimeiset silaukset nyt ja tsadaa, pussi on vimpan päälle valmis käyttöön. Sopii erinomaisesti keltaisiin vaunuihin. Niin, kyllä, keltaisiin! Heh, olin suunnitellut, että vaunut olisivat ehdottomasti mustat, mutta hyvät keltaiset tulivat vastaan, joten nyt on jotain ihan päinvastaista. Keltaiset vaunut on varmasti vähän kreisit ja ihanat, tuovat kyllä iloa talven synkkyyteen. Ja miettikää miten ihana sillä vauvalla on olla siellä keltaisessa kajossa vaunujen uumenissa!



13. syyskuuta 2014

KIITOS KIRPPISTELIJÄT!

Olipas kiva päivä. Myyntiseura oli loistavaa, erityiskiitos ihanalle 7-vuotiaalleni ja tietysti kanssabloggareille! Suurkiitos teille ihmiset, ketkä tulitte paikalle ja teitte löytöjä! Yhtään en osaa sanoa, millaisia herkkuja siellä kaikkien pöydistä löytyikään, koska en uskaltanut kierrellä etten vain löytäisi mitään, koska se ei ollut tarkoitukseni, mutta tiedän, että ihanuuksia siellä oli pöydät pullollaan. Paikkana Veturitallit olivat oikein oiva. Jonoa kuulema kertyi alkuun pihalla jonkin verran, mutta hyvä, että kärsivällisyyttä riitti siellä jonotella, sillä sisällä ainakin oli mukavan väljää ja tunnelma leppoisa, kun ei ollut hillitöntä tungosta. Omat pehmoni, julisteet ja kortit kävivät kivasti kaupan, kiitos teille niiden uusille omistajille! Sekä kiitos vielä Veturitalleille ja meidän pääjärkkääjillemme Tarulle ja Pinjalle. Jes, ens kertaan tyypit! Ja hei, mahetsua lauantai-iltaa!





Niin ja yks hauska juttu. Olin tehnyt nuo hintalappulappuset jo muutama päivä sitten, laitoin viestin ystävällenikin yks ilta, että tämmöset tein ja sieltä tuli kans, että jes hyvä. Ei sen kummempaa kommenttia. No siinä sitten niitä aamulla pöytään asetellessa tyttöni totesi, että "äiti, ei nää sun pehmot kyllä mitään pupuja oo". Olin jossain ihmeajatuksissani kirjoittanut ihan pokkana vaan että pupupehmot, vaikka ehkä nuo kuitenki ovat ennemmin nalleja. Tai sitten lyhytkorvaisia pupuja. Noh, hyvät naurut saatiin!


12. syyskuuta 2014

JA OLEN VIELÄ IHANAKIN, NALLE SANOI



Nallejulisteet ovat ihan uusinta uutta, vaikka tarinajulisteetkin on uutuuksia. Mallina on olleet pehmonallet, en vaan voinu vastustaa tuollasten tekemistä. Ihana parivaljakko vaikka viemiksiksi vauvalle, julistetaulu ja pehmo samaa sarjaa! Eli siis kolmen sortin julisteita myynnissä huomenna kera pehmojen. Nähhäänpä siellä, moikku!